Perusasento: Kunnossa, joskin harvoin tulee liian eteen, Soile korjaa aina itse. Tästä vain kehu.
Seuraaminen on mallilla tämä: Lenkillä kun kiekaisee iloisen seuraa, Soile siirtyy email tilasta hyvään innokkaaseen seuraamiseen oikealla paikalla. Reipas kävelyvauhti parantaa seuraamisen mielekkyyttä ja juostenkin pysyy mukavasti paikalla. Mutta... kaikki tämä herkku nyrkissä. Eli nyt sitten vaan kaks asiaa kuntoon: Häiriö ja herkuttomuus. Mun täytyy tankata uutta tietoo tätä varten.
Paikkamakuu: Menee perusasennosta salamana maahan, ei aina pysy siellä. Tätä pysymistä täytyy vahvistaa. Viisi metriä loittoan koirasta takaisin koiran vierelle ja sivu. Ei juuri ennakoi sivulletuloa vaan pysyy hyvin maassa, mutta jos on noussut, käskenkin maahan ja vapautan sieltä. Tätä tehdään nykyään kun saa ruokaa. Molemmat koirat maahan odottaa kun pistän ruuat ja vapautus kupille. Vire on ainakin tarkkaavainen X)
Kaukot: Pienellä käsiavulla oikein hyviä. Vaikein ollut taakse istuminen. Alkaa nyt oleen kunnossa. Näihin käsiavun häivytys loppuun asti ja sitten matkaa koiraan, palkka taakse.
Liikkeestä maahan: Työn alla. Joskin enimmäseen vahvistetaan nopeaa maahanmenoa. Hitaasta seuraamisesta maahan käsky ja käännyn koiran eteen ja nakkipalkkaa.
Tulos: Joka liikkeessä paljon parannettavaa, eikä kaikkia edes alettu opettaa. Juuh, nyt kyllä alan ahkerammaksi.
Äsken kun oltiin tulossa ulkoa, keksin ainakin superpalkan. Seurasi itsenäisesti pitkän hyvän pätkän ja annoin sille mun hanskan. Sekosi täydellisesti. Tässä koostetta porokoiran ilosta:
Rappuun asti ja hississäkin se vielä iloisena piti hanskan tiukasti hampaissaan.
Niin, ja mummo haikkui meidät pystyyn... Soile on kuulemma ihan liian laiha ja kun komensin Soilea murinasta mummon lihavalle spanielille, se on kuulemma eläinrääkkäystä. Oli siinä naurussa pidättelemistä X)
Hmm.. Ehkä se on hieman hoikka..
(Klikkaa kuvat isommiksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti